Ei aina voi olla onnistunut päivä

RED - Already Over

...onneksi Dami-pehmokoirani on lohduttamassa minua tälläisinä päivinä.

Varoitus: vähän raivoamista tiedossa...

Siis. Aamu alkoi normaalisti, nukuin kyllä hieman liian pitkään mutta sain itseni kuitenkin kammettua ylös. Aamupäivä meni normaalisti, meillä oli hauskaa. Mutta ruokailun jälkeen oli työnohjaajamme "Liisan" tunnit. Hän aloitti tuntinsa sanomalla "työpaikalla ei vitsailla missään tilanteessa!", ja kun naurahtaen kysyin että eikö edes taukotiloissa, Liisa sanoi "Ei todellakaan, se on huonoa työkäytöstä!"

...oolrait. Päätin olla hetken hiljaa ja kuunnella mitä "Liisa" tarkoitti. Ja hän jauhoi kakkaa koko sen ajan mikä meillä oli hänen kanssaan. Hän käytännössä jauhoi samaa asiaa koko ajan, ja heti kun kuiskasin Emmalle jotain ja hänen vastauksensa sai minut kikattamaan, Liisa käski minun mennä toiselle puolelle huonetta "koska käyttäydyin huonosti tunnilla". Liisa kertoi että menemme pääkoululle yksi kerrallaan tekemään voileipiä ihmisille jotka eivät itse pysty tekemään voileipiä (ei käsiä/kädet halvaantuneet). Ja samaan lauseeseen hän tunki myös että leipien "pitää olla kuin mestarikokin kädestä". Sanoin siihen etten ehkä ihan mestarikokin tapaan osaa tehdä, ja Liisa sanoi "no sunhan ainakin pitää osata tehdä kun olet käynyt sen talouskoulunkin". ...joo. Se oli TALOUSkoulu, ei KOKKIkoulu. Sitten menimme opettelemaan kahvinkeittoa. Siis kahvinkeittoa, c'mon! Ja kun en viitsinyt liikahtaakaan paikaltani että voisin mennä katsomaan sitä kuuluisaa kahvinkeiton opettelua, Liisa sanoi minulle koko luokan edessä "olet laiska... no ei mikään yllätys".

...just. Päätin suutuksissani vetää vetoketjun suuni eteen ja kun opettaja pakotti minut sanomaan miten ajattelin seuraavana päivänä mennä kuntosalille, huusin "no vittu mä tuun sitte sinne suoraan saatana", ja lähdin luokasta. Juna-asemalla puhisin ja puhkuin kiertäen ympyrää. Ja sitten raivosin Liisasta "Iirolle" ja "Artulle", ja he lähestulkoon näyttivät pelästyneiltä kun minä, joka yleensä oli niin aurinkoinen ja hymyilevä, hoki kirosanoja ja potki pylväitä haukkuessaan Liisaa. Ja sitten kun olin tullut junasta, näin bussin tulevan asemalle. No pistin äkkiä vauhtia jalkoihini ja ehdin. Mutta samassa rytäkässä venäytin jalkateräni (ja samasta syystä en voinut mennä ulos kuvaamaan tätä postausta varten).

Vieläkin ärsyttää tuo Liisa, en ymmärrä joitakin asioita hänessä. Hänellä on tosi paljon ajatuksia jotka ovat minua aina ärsyttäneet. Mutta lopettelen nyt sillä muuten tulee kilometrin pituinen postaus "Liisasta"...