TÄTÄKÖ SÄ HALUSIT?

Pään hakkaaminen seinään ei tuota tulosta. En muutu keneksikään toiseksi, vaikka kuinka haluaisin. Olen aina se sama, tyhmä, laiska, taidoton Jenni. Aina se sama. Se sama, jota ei koskaan hyväksytty joukkoon koulussa. Se sama, joka itki koulun käytävällä ja jota kukaan ei huomioinut. Opettajat eivät uskoneet, väittivät että kaikki on täysin omaa syytäni, mitäs olen niin outo. Nykyinen opettajani yritti lohduttaa, yritti kehua minua vuolaasti "kukaan ei ole niin hyvä Jenni kuin sinä olet". Käski katsomaan häntä silmiin hänen kehuessaan minua, sain estettyä itkuni - kyyneleitä en kuitenkaan pystynyt estämään, enkä suun värinää. Teimme opettajan kanssa sopimuksen, etten enää koskaan hauku itseäni tyhmäksi.

Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Samana iltana unohdin ottaa Melatoniinin nukahtamista varten ajoissa ja otin sen 20 minuuttia myöhässä. Monen mielestä tuo on pikkujuttu, mutta olin heti haukkumassa itseäni tyhmäksi, suunnittelin rikkovani pääni seinään ja harmittelin kun asuntoni kaikki seinät ovat niin onttoja - pahimmassa tapauksessa pääni menisi läpi seinästä, jos tarpeeksi kovaa hakkaisin. Lopulta päädyin hakkaamaan päätäni vessan kaakeliseinään, joka sekin on ontto mutta tarpeeksi kova ja kestävä.

Viime yönä näin kahdesta ex-kaveristani unta, enkä edes hakannut kumpaakaan siinä. Juttelin pöydän ääressä heidän kanssaan, he juttelivat ensin kanssani, mutta sitten alkoivat haukkua minua toisilleen ja minä itkin, toistuvasti kysyen "miksi". He eivät huomioineet kyselyäni, jatkoivat haukkumistani. He osoittelivat, nauroivat, pilkkasivat. Toinen heistä oli ex-bestikseni. Toinen oli hänen niinsanottu "siskonsa" ja minun entinen kaverini. Aamulla muistin unen ja kuiskasin herätessäni kyynel poskellani "tätäkö sä halusit?", sulkien silmäni nukahtaakseni vielä hetkeksi, toivoen että muistikuva unesta menisi pois.

Mieleni tekisi kertoa koko juttu teille, miksi ex-bestikseni on ex-bestikseni, miten niiden kahden ystävyys vaikutti siihen, että he katkaisivat minuun välit, mutta nyt ei ole sen aika. Näin ex-bestikseni vanhemmat eilen, kun he olivat iltakävelyllä koiriensa kanssa. Taas pikkujuttu, mutta se pilasi päiväni.

Huomenna kouluun, tekohymyä ja "iloista" puoltani esittelemään. Mun piti näyttää kaikille, että osaan. Mutta kaikki taitaa taas kerran voittaa, kun taas minä häviän.