NÄKYMÄTÖN
Mutta tosiasia on, että reissu oli aivan kamala. Tunsin itseni niin näkymättömäksi. Olin ulkopuolinen, itkin joka ikinen ilta yksinäisyyttäni. Samat, vanhat ajatukset palasivat päähäni "entä, jos mussa on se suurin vika ja aiheutan itse kaiken pahan ympärilläni?" Ohjaajat syyttivät mua joka ikinen sekunti ihan kaikesta. Nuorten kanssa tuli kärhämää. Sellaista kärhämää, etten usko heidän koskaan antavan sitä anteeksi täysin. He ovat olleet sen jälkeen mua kohtaan... erilaisia. He välttelevät mua. He eivät huomioi puhettani samalla lailla kuin ennen. Jos alan änkyttää jossain, he alkavat nauraa. Vaikka olen ennenkin tehnyt sitä. Kaiken kruunasi se, että koko vitun viikon satoi. Satoi, satoi ja satoi. Kamera oli siis täysin hyödytön. Muutoin kuin hotellin aulassa, jossa kuvasin nuo gif-kuvat.
Tavallaan on onni, etten välttämättä ole täällä enää ensi vuonna.
Tavallaan on onni, etten välttämättä ole täällä enää ensi vuonna.
VastaaPoista?
Niin, mä vissiin muutan täältä nuorisokodista pois keväällä.
PoistaNoi pakolliset leirireissut ovat ihan ko jostain alakoulusta. Ei en kestäisi itekkään tollaista tuskaa, mitä joudut kantamaan. Ei sillä, että munkaan elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta silti. Odotan sitä päivää ko kuuta nousevaa, ko pääset siitä apinatarhasta pois. Muutto omaan asuntoon auttaa joissakin asioissa tosi paljon. Ei rajoja, ei pakollisia leirihömpötyksiä ja mikä parasta, omat säännöt.
VastaaPoistaNo jep :/ Omaan asuntoon muutto kyllä onnistuu vasta keväällä, aikaisintaan. Ennen sitä muutto on mahdoton, koska en saa apua mistään. Nuorisokoti kyllä lupaa apua poismuutossa, mutta eivät sitten anna sitä kun aika tulee - ellei muutto ole pakollinen ja nuori pitää saada äkkiä pois seuraavan "tieltä".
PoistaInhoan tätä paikkaa.
Inhoan, kuinka kukaan ei kuuntele.
Inhoan, kun ohjaajat vaan syyttelee mua.
Inhoan, kun mua ei uskota vaikka puhuisin totta.
Inhoan, kuinka mua ollaan joidenkin ohjaajien kohdalla jopa haukuttu.
Inhoan, kuinka kaikki menee täällä ollessa pieleen.
Inhoan, kuinka mulle sanottiin tuosta koulupaikastakin "sitte ku sä meet sinne, niin saat luokallisen ystäviä koska kaikki on samanhenkisiä kuin sinä", kun niin ei käynyt, niin mua syytetään ja sanotaan, etten ole siellä kavereiden takia. Mutta miten voin keskittyä, jos ne kolme vaan riehuu ja huutaa siellä?
Inhoan niiden "kykyä" lohduttaa.
Inhoan niiden "kykyä" vitsailla.
Inhoan niiden päätöstä ottaa mut sisään vuonna 2012.
Jos olisin tiennyt, millainen roskasakki mua siellä vartoo, en olisi mennyt.
Muutankin varmaan Hyrylään sitten, kun oman asunnon paikka tulee - Jokelassa mulla kun ei asu ketään kaveria tai tuttua.
Vau. Ilahduin tästä kommentista ihan oikeasti ♥ En siis suuttunut, en tippaakaan :3
VastaaPoistaEn osaa sanoa oikein mitään muuta, mutta olet ihana, kiitos ♥ TR, en ymmärrä miten noin fiksun ja ymmärtäväisen ihmisen invalidisuus voi haitata asioita. Naamalla ei ole väliä. Eikä sillä, että on pyörätuolissa. Tai minkä tahansa muun apuvälineen avustamana. Jos vaan on hyvä ihminen, niin se riittää. Arvostan sun kommenttia suuresti. Kiitos. ♥
Voisinpa halata sua, aloin melkein itkemään sun kommenttia lukiessa :') Oot mahtava!!
Ja pitääkin katsoa noita valittamismahdollisuuksia, jos tää meno jatkuu. Heikolta kyllä näyttää, tää on tavallaan perheyritys eikä täällä ole ketään, jolle valittaa suoraan. Mutta jos onnistuu valittaa jonnekkin, niin saattaa olla, että valitan siitä ohjaajasta yhden toisen nuoren/mun kaverin kanssa - kertoi mulle tänään juttuja, jota tää ohjaaja oli tehnyt eilen ja niin nolannut mun kaverin. Ja nyt kaikki ohjaajat uskoo sitä ohjaajaa siinä asiassa jota se mun kaverista väitti, vaikka kaveri ei ole tehnyt mitään sinne päinkään.
Kiitos vielä sulle ♥